(A book full of stories about tattooed Finnish women. Gorgeous pictures of gorgeous ladies of all ages.)

Olen silloin tällöin selaillut kirjakaupoissa tatuointikirjoja, mutta niistä on aina puuttunut "se jokin". Nyt tiedän, mikä se on ollut. Naisen iholla ei ole pelkästään galleria kauniita kuvia, vaan se sukeltaa myös kuvien kantajien persoonallisuuksiin, sekä näiden ajatuksiin tatuoinneista yleisesti. Kirjassa on myös feministisiä sävyjä. Ei pelkästään siksi, että haastateltavat ovat naisia, vaan kaikista huokuu enemmän tai vähemmän vahvuus ja eri tavoin äärettömän kaunis naiseus. Kaikki ainakin tuntuvat viihtyvän omissa musteisissa nahoissaan: "Jotkut sanovat, etteivät tatuoinnit sovi naiseuden kanssa yhteen, mutta mielestäni naisellisuus on juurikin oman kehon haltuun ottamista vaikka sitten tatuointien keinoin. Myös naisellisuus on juuri sitä, mitä siltä itse haluaa ja odottaa, ei sitä, mitä miehet siltä haluavat. - Riikka Vainonen, 35".

Tuntuu aina kurjalta, jos omaa ulkonäköä kritisoidaan, enkä näe miten tatuoinnitkaan siihen oikeuttaisivat. Joskus voi vaikuttaa siltä, että tatuoidulla ihmisellä olisi kova panssari tai olisi muuten kovasydäminen ihminen, mutta näin ei todellakaan ole. Joskus joku voi pahoittaa mielensä myös muista syistä: "En siksi, että olisin herkkänahkainen, vaan sen vuoksi, että tyttäreni ovat olleet paikalla ja kuulleet, kun äitiä solvataan hänen ulkonäkönsä vuoksi. Itse pyrin kasvattamaan lapseni niin, että he ajattelevat jokaisen olevan arvokas, ulkonäöstä riippumatta. - Jenny Belitz-Henriksson".

On luonnollista, että nuoret omaksuvat uudet ja erilaiset asiat helpommin kuin vanhemmat, mutta toivoisin ettei se paheksunta saisi aikaan naurettavan lapsellista käytöstä. En voisi ikinä kunnioittaa sellaista henkilöä, joka lasten kuullen alkaa ladella solvauksia. En tiedä, mitä itse tekisin sellaisessa tilanteessa. Ehkä hämmentyisin tai tuijottaisin takaisin. Ei ole oikeasti niin vaikeaa olla armollinen kanssaihmisiä kohtaan.

Niin, eipä tästä nyt löydy mitään nipotettavaa. Kuvat ovat kauniita ja kertovat jotain jokaisesta kuvattavasta. Arvostin myös suuresti eri-ikäisten ja erityyppisten ihmisten ottamista mukaan projektiin. Suosikkikuvani olivatkin varttuneiden naisten iholla. Haastatteluissa on luultavasti käytetty samoja kysymyksiä, mutta jokaisella on kuitenkin oma persoonallinen tarina kerrottavanaan, joten ne eivät tunnu toistolta. Suositeltavaa luettavaa myös niille, jotka eivät jostain syystä pysty tatuointeja hyväksymään, tai joille niiden olemus ja tarkoitus ovat vielä hämärän peitossa. Kaunis kirja kauniista ja vahvoista ihmisistä.

Mikä oma suhteeni tatuointeihin sitten on? En välttämättä pidä kaikkien kuvia erityisen hienoina, mutta niinhän se on muunkin taiteen kanssa. Jonkun mielestä Monet on taitavuuden huipentuma, ja joku rakastaa abstraktia taidetta. Itselläni on aika hirveä neulakammo, joten olen harkinnut tatuoinnin ottamista jo epäinhimillisen pitkään, mutta joskus se päivä vielä tulee. Kuvavaihtoehtoja on listattu jo vähän liikaakin, mutta luulen osaavani niistä vielä päättää sen oikean.