alkuun tää oli tosi hauska ja koukuttava, mutta kun ainoa juonenkäänne oli se, että homma meni vain absurdimmaksi ja olin hukkua myötähäpeään, loppua kohden lukeminen oli hetkittäin suorastaan tuskallista. Pakkohan miun oli silti saada tietää, mitä Irmalle kävi, mutta arvosana tippui kyllä alun viitisen tähden tienoilta reilusti. Tykkäsin kyllä Rimmisen yksityiskohtaisesta tyylistä, mutta tarinan fokus olisi välillä saanut olla reilusti enemmänkin Irman henkilökohtaisessa elämässä eikä vain siinä, minkä sävyisellä nenäliinalla joku mieleenpainumaton ohikulkija niisti räkäänsä äänekkäästi.